Pamauksia, liekö luoteja
valkopaitaisia, nuoko nuoria
hys
hiljenen ja mietin, milloin olen oppinut noudattamaan hiljaisuutta
ehkä odotin elämää, tai kuolemaa ambulanssin saattelemana
kuulen naurua, ehkä huutoa
se ei tuo minulle muuta kuin lisää ikävuosia
sateen jäljiltä ei ole enää mitään
silti se tuo mukanaan enemmän
kuin se on ikinä
vienyt
Harvoin keksin mitään kommentoitavaa, kirjoituksesi herättämät ajatukset eivät ehkä kuitenkaan ole julkaisukelpoisia, mutta halusin käydä huutelemassa kuinka kovin paljon vieläkin tykkään. Nämä herättää niin paljon ajatuksia, toisaalta haluaisi tietää enemmänkin mitä mielessäsi liikkuu ja mistä sanat kumpuavat, mutta toisaalta on ihana antaa mielikuvituksen laukata ja pohtia merkityksiä. Loistavaa. <3
VastaaPoistaVoi kiitos kovasti, tuon ihanempaa kommenttia ei olekaan. ♡
Poista