Toiveissani kaikki meni toisin. Tihkusade olisi yltynyt pisaroiksi, jotka huuhtoisivat kaikki paitsi koululaiset pois jalkakäytäviltä. Vastaan sattuisi jo elämässään onnistuneiden sijaan taas uusia kasvoja, jotka ovat niin vakiinnuttaneet silmänsä siihen, mitä heidän edessään on.
Mieleni saattoi valehdella kaikesta. En uskonut silmiini, mutta en mieleenikään. Kuka minulle siis valehteli? Jopa epävarmuus iski salaman lailla, pilkkoen jokaisen hiljaisen kolkan mielessäni. Tänään sille ei ollut tilaa, valtaa yrittäessäni opettaa maailmaa. Kysyisin miksi, jos en tietäisi kysyväni turhaan. Siksi siis kerroitte, etten ollutkaan enää.
Sain jo mahdottoman sinun sijaasi. Teidän sijastanne. Sain merkityksettömät katseet, jotka eivät enää vaihda väriään mielessäni. Sitä katsetta, faktoja ja järkeä ei vaihdeta kaupan kassalla enää vapaaseen, etsivään. Olet myyty, mutta silti vain annettu pois, ajatuksien hukkuessa elämään.
Kaiken sen ei minkään vuoksi jalanjälkeni ikuistettiin, vaikka se ei kuulu tänne ollenkaan.
Ei kommentteja: