En osaa sanoa, kumpi kertoo valheet paremmin, minä vai maailma. Enkä erota, kumpi opettaa kumpaa. Kulkee missä tahansa, kultaisella keskitiellä tai ohuella nuoralla, aina on joku tuuppimassa ojaan ja sieltä allikkoon. Jos kohtaat siis tielläsi kauniita sanoja, ymmärrystä tai uskoa, en osaa neuvoa kannattaako kävellä pois vai uskoa. Hämmentyneenä olet uhri, mutta hyökkääjä vain verenhimoinen peto.
✘ ✘ ✘
Kolmas persoona kolkuttelee jo kotiovella, enkä tiedä kenet piilotan sängyn alle ja kuka ottaa kritiikin vastaan. Tätä ei olla odotettu. Siirtymisprosessista toiseen, katse ikkunasta ulos ja paha olo pakettiin. Kukaan ei sano sanaakaan, en riitele enkä väitä vastaan. Kerta kerran jälkeen sykli suoritetaan ja siitä vaietaan. Silti kerroin liikaa, puhuin liian kovaa ja toivoin turhaan. Kymmenen prosenttia energiaa, nyt ei järki vastaa. Kierointuneinta on peilin heijastuma, sotanaamion riisumisen merkitsettömyys ja kaikkien sekuntien menetys. Vannon että se ei satu, kerron kuinka tiedän suunnan. Joka kerta kun jalkani kuljettavat sumun läpi, samojen kasvojen ohi, samoja teitä kohti samoja rakennuksia ilman uusia kokemuksia, selviytymisvaisto huutaa valtaa. Merkityksetön kauneus, kiusaantuneisuus ja itserakkaus. Murtunut mieli on vain yksi aluevaltaus.
En
hyödytä
ketään,
ikinä.
Kauneus, miten naiivia. Syvällisyys, miten kaupallista. Silti leikin, kuin en tietäisikään paremmin. Hukkuen siihen epätoivoon, omaan syvään mereen tukehtuen.
Tätä ei sokeakaan halua.
Ei kommentteja: