Tämä ei ole blogi, vaan kaikessa säälittävyydessään ja yksinäisyydessään, maailma. Tämä on ajantuhlausta, omaa vaikeuttani, monimutkaisuuttani täysin alastomana esiintymässä, kietaistuna kaavun lailla hienoihin sanoihin ja keksittyihin symboleihin, joilla yritän vakuuttaa jotain itsellenikin kovin tuntematonta.
Tämän blogin sisältö on täysin riippumaton odotuksista, vaatimuksista tai suorituspaineesta. Täydellisyyteen pyrkiminen, itsensä ruoskiminen näkyy kenties vain ja ainoastaan tekstissä eikä sen vähempää epämukaviksi koetuissa sanoissa. Sen sijaan blogi kuvastaa vajavaisuutta, tunnevammoja, traumoja ja vääristynyttä maailmankuvaa. Se kertoo arjesta, helvetilliseksi koetusta mielen kamppailusta ja traagiseksi koetusta elämästä.
Valhe kuitenkin olisi, jos väittäisin tämän olevan minua tai yhtään sen enempää muita varten. Mitään ei saa kokea lahjaksi, avunpyynnöksi, synninpäästöksi tai myönnytykseksi. Kukaan ei tarvitse psykiatrista kirjatietoa tuntemaan tai samaistumaan, hymyilemään tai itkemään lukiessaan kirjoituksiani. Ehkä se ei saa mitään aikaan, ehkä en aina onnistu torjumaan objektiivisuuttani ja tunne ei tule vastaan pisteissä, pilkuissa tai huomaamattomissa kappalejaoissa.
Arvostan jokaista, joka jää näiden sanojen jälkeen jatkamaan irtonaisten tekstien tulkitsemista, ajatuksetonta lukemista tai väärinymmärryksessä ajelehtimista. Tuomita saa, ajatella saa, kritisointia ihannoidaan ja tärkeintä kaikista, jos kysytte, minä vastaan.
Ei kommentteja: