valvotaan, jättäen vain valituspyyntöjä huomiselle
niitä pieniä, säälittäviä suorituksia joista olla ylpeä
vain se on selviytymistä
olisin jo sortunut entisessä valtakunnassa
tyranniassa
niin ne lehdetkin haihtuivat, puut kaatuivat
nyt vuorostaan soinnut korvissani kertovat mitä ajatella
paikaten tulevia vaurioita
hiukan liian ymmärtäväisiä nyökytyksiä
hieman liian läpinäkyvä pelko
kanssani joka hetki
potkien esiin myrkyllisen onnen
jota ripotella auttavien saavutukseksi
kova ikävä, ehkä
tartun siihen, mihin vain pystyn
niin ne kaikki oikeassa maailmassa merkityksettömät sanat
joita jaoimme ovat enemmän haikeutta kuin koskaan
haluan tehdä siitä vielä parempaa,
vuodet tekevät ihmeitä niille olemattomille tunteille
ne kaunistuvat, kuin myös kasvomme muistoissa
kun jokaisen sanan paino pienenee
kasvaa hymymme
kaikella haikeudella
annetaan sen vaan kasvaa
Ei kommentteja: