Pysyn otteessasi, niin kuin olet aina halunnut.
Enkä näe sinua, niin kuin muut näkevät luojansa. Et ole selkeä voima, lohduttaja etkä ota tuskaa hartioillesi.
Ei ole kirjaa, jolla muistaisin kaiken tekemäsi, sanomasi. Et puhu, et niin kuin jokainen luulisi tarvitsevansa sinun sanojasi.
Et ole selkeä, et suoraviivainen. Olet mysteeri, sinulle tilaa antavat saavat taistella keskenään mahdollisuuksistasi. Etkä sinä korjaa mitään.
En ole koskaan antanut sinulle kiitosta. Miten kauniisti osaat harhauttaa, miten osuvasti tuot esiin kaiken sen kauneuden, kun sen olen unohtanut.
Täysikuu, jota ympäröi tiikerimäiset pilvien ja taivaan kuviot. Kirkkaat tähdet, jotka eivät hylkää vaikka kesäinen onnen katse ei niiden kanssa enää kohtaa.
Kylmä, kirpeä ilma ei tuo katkeruutta vaan todellisuuden. Se ei iske kasvoille, se kirkastaa kaiken.
Olet kaikkialla, ympäröit ja annat olla. Sinuun ei tarvitse uskoa, et ole siitä riippuvainen. Et tee tätä minulle, et muille.
Ei kommentteja: